Lentoliikenteen harjoittajan vastuu

Tämä on tiedonanto, jonka Euroopan yhteisön asetus (EY) nro 889/2002 vaatii. Tätä tiedonantoa ei voi käyttää hyvitysvaatimuksen perusteena eikä tulkitsemaan Montrealin yleissopimuksen asetuksien ehtoja, eikä se myöskään muodosta sopimuksen osaa sinun ja lentoyhtiön tai lentoyhtiöiden välillä.

Tiedonanto on epätarkka mainitessaan, että yli 128,821 SDR:n korvauksien tapauksessa lentoyhtiö ei voi kiistää hyvitysvaatimuksia. Asetuksen ja Montrealin yleissopimuksen mukaan tilanne on seuraava: enintään 128,821 SDR:n vahingoissa liittyen kuolemaan tai ruumiinvammaan, joka johtuu lentokoneessa tapahtuneesta onnettomuudesta tai onnettomuudesta nousun tai laskun aikana, lentoyhtiö ei voi poistaa tai rajoittaa vastuutaan, paitsi silloin, kun vahingonkärsijä on huolimattomuudellaan vaikuttanut vahingon aiheutumiseen. Kaikki tämän asiakirjan SDR-määräiset summat on mukautettu joulukuussa 2019 voimaan tulleiden lainsäädännöllisten lisäysten mukaisesti.

Tämä informaatiotiedonanto tiivistää yhteisön lentoyhtiöiden korvausvastuusäännöt, jotka vaaditaan yhteisön lainsäädännössä ja Montrealin yleissopimuksessa.

Matkustajan kuolemalle tai ruumiilliselle vammautumiselle ei ole rahallisia rajoituksia. Lentoyhtiö ei voi kiistää hyvitysvaatimuksia alle 128 821 SDR:n (noin 160 000 EUR) vahingoille. Summan yli menevissä tapauksissa lentoyhtiö voi puolustaa itseään vaatimusta vastaan todistamalla, ettei vahinko johtunut lentoyhtiön huolimattomuudesta tai ollut muuten sen syytä.

Jos matkustaja kuolee tai loukkaantuu, lentoyhtiön täytyy suorittaa ennakkomaksu välittömien taloudellisten tarpeiden kattamiseksi 15 päivän sisällä hyvitykseen oikeutetun henkilön tunnistamisesta. Kuolemantapauksessa tämä ennakkomaksu ei tule olemaan vähemmän kuin 16 000 SDR (noin 20 000 EUR).

Matkustajan viivästymisen tapauksessa lentoyhtiö on vastuullinen korvaamaan vahingot, paitsi silloin, jos se suoritti kaikki kohtuulliset toimenpiteet vahinkojen välttämiseksi tai jos sellaisten toimenpiteiden suorittaminen oli mahdotonta. Matkustajan viivästymisen aiheuttamien vahinkojen korvausvastuu on rajoitettu 5 346 SDR:ään (noin 6 690 EUR).

Matkatavaran viivästymisen tapauksessa lentoyhtiö on vastuullinen korvaamaan vahingot, paitsi silloin, jos se suoritti kaikki kohtuulliset toimenpiteet vahinkojen välttämiseksi tai jos sellaisten toimenpiteiden suorittaminen oli mahdotonta. Matkatavaroiden viivästymisen aiheuttamien vahinkojen korvausvastuu on rajoitettu 1 288 SDR:ään (noin 1 610 EUR).

Lentoyhtiön korvausvastuu matkatavaroiden tuhoutumiseen, katoamiseen tai vahingoittumiseen on 1 288 SDR:n asti (noin 1 610 EUR). Kirjattujen matkatavaroiden kohdalla niistä on vastuu, vaikka vahingot eivät olisikaan lentoyhtiön syytä, paitsi silloin, kun matkatavara on viallinen. Kirjaamattomien matkatavaroiden kohdalla lentoyhtiö on vastuullinen vain omista virheistään.

Matkustaja voi hyötyä korkeammista matkatavaroiden korvausvastuun rajoista tekemällä erityisen ilmoituksen viimeisintään lähtöselvityksessä ja maksamalla lisämaksun.

Jos matkatavara on vahingoittunut, viivästynyt, kadonnut tai tuhoutunut, matkustajan tulee kirjoittaa valitus lentoyhtiölle niin pian kuin mahdollista. Kirjattujen matkatavaroiden vahinkojen kohdalla matkustajan on kirjoitettava valitus seitsemän päivän sisällä, viivästyksen kohdalla 21 sisällä, molemmissa tapauksissa alkaen siitä päivästä, kun matkustaja sai matkatavarat käyttöönsä.

Jos lentoyhtiö, joka todellisuudessa operoi lennon ei ole sama, kuin sopimuksen tehnyt lentoyhtiö, matkustajalla on oikeus osoittaa valitus tai tehdä vahingonkorvausvaatimus kumpaa tahansa vastaan. Jos lentoyhtiön nimi tai koodi on ilmoitettu lipussa, kyseinen lentoyhtiö on sopimuksen tehnyt lentoyhtiö.

Kaikki oikeustoimet vahingonkorvauksien vaatimiseksi täytyy tehdä kahden vuoden sisällä lentokoneen saapumisesta tai siitä päivästä, jolloin lentokoneen olisi pitänyt saapua.

Yllä kuvailtujen sääntöjen perusta on Montrealin yleissopimuksessa 28. toukokuuta 1999, joka on pantu yhteisössä täytäntöön asetuksella (EY) nro 2027/97 (sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) nro 889/2002) ja jäsenvaltioiden kansallisella lainsäädännöllä.